Kansalaisuudettomat

Ilman kansalaisuutta

Kansalaisuus on laillinen side valtion ja yksilön välillä, ja kansalaisuudettomuudella viitataan tilanteeseen, jossa yksilö ei ole minkään maan kansalainen. Vaikka kansalaisuudettomat henkilöt voivat joskus olla myös pakolaisia, nämä kaksi kategoriaa ovat erillisiä ja UNHCR huolehtii molemmista ryhmistä.

Kansalaisuudettomuutta esiintyy monesta eri syystä. Näitä ovat mm. kansallisen lainsäädännön syrjivä suhtautuminen vähemmistöryhmiin, kyvyttömyys soveltaa kansalaisuutta kaikkiin asukkaisiin valtion tullessa itsenäiseksi (valtioseuraanto), ja valtioiden väliset lailliset konfliktit.

Kansalaisuudettomuus on huomattava ongelma ja se vaikuttaa arviolta 12 miljoonaan ihmiseen maailmanlaajuisesti. Kansalaisuudettomuudella on vakavia seurauksia yksilön elämään, koska vain kansalaisena yksilö saa täyden osallistumisoikeuden yhteiskunnassa ja pystyy nauttimaan kaikista ihmisoikeuksista.

Vaikka ihmisoikeudet pätevät yleisesti kaikkiin, tietyt oikeudet, kuten äänioikeus, saattavat kuulua ainoastaan kansalaisille. Yksi suurimmista huolenaiheista on, että useiden kansalaisuudettomien oikeuksia rikotaan käytännön elämässä – he eivät usein saa henkilöpapereita, heidät saatetaan pidättää kansalaisuudettomuuden takia, tai heiltä evätään pääsy koulutukseen ja terveydenhuoltoon tai heidän työllistymismahdollisuuksiaan rajataan.

Koska kansalaisuudettomuus on vakava ongelma, YK hyväksyi vuonna 1954 Yleissopimuksen valtiottomien henkilöiden oikeusasemasta.

Lisäksi ongelmaa voidaan yrittää välttää riittävän kansallisen lainsäädännön avulla, sekä rekisteröimällä kaikki syntyvät lapset. UNHCR:n mandaattiin kuuluu yhteistyö hallitusten kanssa kansalaisuudettomuuden estämiseksi, ilmenevien tapausten ratkaisemiseksi ja kansalaisuudettomien  oikeuksien suojelemiseksi. Ensimmäinen askel valtioille on vuoden 1961 kansalaisuudettomuuden vähentämistä koskevan yleissopimuksen ratifiointi ja toimeenpano.